Kuvittele maailma, jossa kulutus on hyvä asia ja 10 miljardia ihmistä elää hyvää rinnakkaiseloa. Täyttä utopiaa? Ehkä, mutta emmekö tarvitse yhteisen, voimaannuttavan tavoitteen, jota kohti haluamme kollektiivisesti mennä? Tällä hetkellä meillä on enemmän kuin riittämiin uhkakuvia tulevaisuudesta, mutta kenellä on jakaa positiivinen visio siitä, minkälaiseen maailmaan voimme ilmastotavoitteilla ja kiertotaloudella päästä?
Yllä olevan vision ovat alun perin luoneet herrat William McDonough ja Michael Braungart. Ajatus jatkuu siten, että jos tuotteemme, palvelumme, systeemimme ja kokonaiset yhteiskunnat olisi suunniteltu niin fiksusti, että ympäristöystävällisyyden sijaan ne olisivat uudistavia, palauttavia ja eheyttäviä, olisimme aidosti tiellä kohti kestävää, kiertotalouden mukaista talousmallia nykyisen lineaarisen tuhlailutalouden sijaan.
Eli toisin sanoen: emme ainoastaan pyrkisi ylläpitämään nykyistä luonnon ekosysteemien tilaa, vaan pyrkisimme parantamaan niitä oman liiketoiminnan kautta. Näin on tehnyt esimerkiksi hollantilainen kokolattiamattoja valmistava yritys Interface, joka viime vuonna lanseerasi hiilidioksidia sitovan maton osana omaa Climate Take Back -strategiaa, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta.
Eli toisin sanoen: emme ainoastaan pyrkisi ylläpitämään nykyistä luonnon ekosysteemien tilaa, vaan pyrkisimme parantamaan niitä oman liiketoiminnan kautta.
Interface ja Mission Zero
Tuotekehityksellä on toki pitkät juuret: ne ulottuvat vuoteen 1994, jolloin Interfacen perustajalta Ray Andersonilta kysyivät arkkitehdit – yksi tärkeimmistä asiakasryhmistä – ympäristöasioiden hoidosta. Tähän Anderson vastasi, että Interface noudattaa ympäristölakia (ne, joille yritysvastuun portaikko on tuttu, tietävät että nyt puhutaan alimmasta askeleesta eli ollaan kaukana strategisesta yritysvastuusta). Arkkitehtien mielestä lain noudattaminen ei kuitenkaan ollut riittävää.
Yön pimeinä tunteina Anderson sai oivalluksen ja päätti, että Interface olisi v. 2020 mennessä täysin päästötön yritys ja tästä alkoi Mission Zero. Mission Zero tarkoitti paitsi T&K -prosessin uudelleen suunnittelua ja rakentamista, myös bisnesmallin kehittämistä tuotteita myyvästä yrityksestä palveluyritykseksi. Ja tietysti henkilöstön osallistamista ja kouluttamista sekä toimitusketjun kehittämistä siten, että tuotteiden takaisinotto ja uudelleen valmistus mahdollistuivat liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla. Ja paljon muuta, johon kannattaa tutustua. Interface tietyllä tapaa rakennettiin uusiksi, ei suinkaan yhdessä yössä, vaan askel kerrallaan, mutta huolellisesti ja määrätietoisesti Mission Zeron tavoitteiden mukaisesti.
Radikaalia uudelleen ajattelua
Kun siis sanotaan, että avain kiertotalouteen on suunnittelu, sillä tarkoitetaan sekä mikrotason ymmärrystä materiaaleista (kuten esimerkiksi turvallisuus, haitta-aineettomuus ja onko materiaali uusiutuva vai ei-uusiutuva), niiden oikeanlaisesta yhdistämisestä (eli miten varmistetaan se, että materiaalit/komponentit kiertävät biologisessa tai teknisessä kierrossa) että makrotason osaamista suunnitella ansaintalogiikka ja kiertotalouden mukainen kumppanuusverkosto, joka mahdollistaa muun muassa käänteisen logistiikan (eli tuotteiden takaisin saamisen ja niiden uudelleen hyödyntämisen) asiakaskokemusta unohtamatta. Ja tietysti se kaikkein tärkein: eli pitkän tähtäimen visio.
Jotta mikro- ja makrotaso mahdollistuvat, tarvitaan tämän kaiken suunnitteluun koko yritystä. Jotkut ratkaisuista vaativat radikaalia uudelleen ajattelua, toiset lähinnä asennemuutosta.
Mikä on parasta mihin yrityksesti voi yltää?
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Alma Talent Pro -uutiskirjeessä. Kirjoittaja on Anne Raudaskoski, Head of Consulting & Ethican toinen perustaja: anne.raudaskoski@ethica.fi, tel. +358 50 341 0881
